Tällä viikola mie lujin Mari Boinen kirjan lopphuun. Luulen, ette se vaikutti minhuun ja inspireeras minnuu. Hän häätyi tehhä niin paljon työtä ittensä kans, ette löytäis oman identiteetin, ja hällä oli pakko maksaat paljon siitä.
Mie tunnen muretta siitä, ette kväänin kieli oon kohta kuolemassa. Mie olen niinko vihassa, ette mie hääyn tehhä niin paljon työtä, ette mie oppisin kieltä. Miehän olisin saattanu oppiit sitä lapsena, niinko mie olen oppinu norjjaa eli ruijjaa. Mutta nyt sen sijaksi hääyn pittäät aivoita ja paljon voimaa siihen. Kuiten, vaikka mitä tehenki, en mie saata koskhaan saaha kielen niinko ihon alle. Se oon intellektuelli assii, opittu assii.
Mie en halluu, ette minun sukupolven kans kieli kuolee, mutta en tiijä, jaksanko itte jatkaat sitä linjjaa, yksin. Se oon joukon raskasta oppiit kieltä, ko sulla ei ole kethään, jonka kaha saatat puhhuut. Täälä kylässä oon aina ihmissii, jokka muistethaan minun ämmii ja perettä, ja jokka saatethaan muistela heän ympäri. Vähän aijan päästä ei saata piian muistela eli muistaat yksikhään... Ja minusta näyttää, ette piän olla täälä jos mie aijon kieltä oppiit. Ei se ole tyhä siitä kiini, ette minula oon työpaikka. Se oon kiini minun taustasta ja sen tähen kans kuulumisesta kväänin kulttuurhiin. Se viepi paljon tuntheita pinthaan. En ole ennen ollu vihassa siitä, ette mie en ennen ole saattanu oppiit kieltä, mutta tällä viikola mie tulin kyllä vihaseks. En kuiten jaksa olla vihanen entisten ihmisten pääle, se nyt tuli mikä tuli, mutta olen mie kuiten frustreerannu.
Mie halluun mielelä tehhä jotaki kväänin eestä. Ja se vaatii paljonki.
Piian se oon jonkulainen etninen stressi, eli minoriteetinen stressi? Miehän olen saattanu assuut ulkomaila, ilman ette olen tuntenu mithään stressii, ette makka unheetaisin ruijan kieltä. Mie tieten piän, ette se oon vähän synti, ette mie olen unheetanu niin paljon italian kieltä, mutta se oon paljon värrempi, ette jos olisin unheetanu kväänin kielen.
Minun ystävä sanoi, ette hän uskoo, ette soon tietynlainen syylisyyen tunnet, jota minoriteettilapsi tunttee, jos het ei saa oppiit oman suvun kieltä, varsin jos tämä kieli oon vaarassa kuola.
Olen mie tieten ilonen, ette mie saan nyt oppiit. Mutta mie hääyn maksaat tyyrhiisti siitä.
SANNOI:
tällä viikola - denne uka
lujin > lukkeet - å lese
loppu - slutt
vaikuttaat - å gjøre inntrykk
inspireerata - å inspirere
tehhä/tehđä - å gjøre
ittensä kans - med seg selv
hällä/hänelä - hun/han har
muret - sorg
kohta - nesten
kuola - å dø
olla vihassa - å være sint
ruija - norsk
voima - kraft
kuiten - uansett
vaikka mitä tehenki - samme hva jeg gjør
koskhaan - aldri
saaha/saađa - å få
iho - hud. Ihon alle - under huden
assii - ting, sak
sukupolvi - generasjon
jatkaat - å fortsette
raskas - tung
kaha/kans/kansa - med
aina - fortsatt
muistaat - å huske
heän/heiđän ympäri - om dem
vähän aijan päästä - om en stund
eli - eller
yksikhään - ingen
olla siitä kiini - være avhengig av det
tausta - bakgrunn
kuuluminen - tilhørighet
viehä/vieđä - å bringe
pinta - overflate
tulla vihaseksi - å bli sint
entinen - tidligere, forhenværende
vaattiit - å kreve
ulkomaa - utland
makka - liksom
synti - synd
tieten - selvsagt
piän > piđän > pittäät - her: å synes
jonkulainen - et/en/ei slags
tuntteet - å føle
värrempi - verre
syylisyyen > syylisyyđen > syylisyys - skyld
suvun > suku - slekt
varsin - spesielt, særlig
olla vaarassa - å være i fare
maksaat tyyrhiisti - å betale dyrt
