Ko vailuu lastenkirjoi

Minun ylikirjoitus ei aivan stemmaa. Se löyttyy kyllä lastenkirjoi kväänin kielelä.

Agnes Eriksen oon kirjoittannu kolme kirjaa Kummituksesta ja Tähtipojasta (1-3). Sitte oon 6 raamatunmuistelusta, jokka Terje Aronsen oon kääntäny. Minula oon jo kaikki Kummitukset ja Tähtipojat, ja met oottelemma ette net raamatunmuistelukset tulhaan meile postissa. Mutta siinä oon kaikki.

Mitä äiti tekkee, jos halluu ette poika oppii minuriteettikieltä? Pienet kläpit, niin ko minun yksi ja puoli vuotta vanhaa poikanen, opithaan usseita kieliä oikkeen hopusti. Vaikka pikkupoika kuulee kolme kieltä joka päivä, niin se näyttää ette hänelä ei ole prubleemii hanteerata niitä. Hän tiettää jo ette jos hänen eessä oon kirja, niin mamma sannoo ette se oon "kirja", ja pappa sannoo ette se oon "Buch". Poika oon itte hoksanu laulun, kielilaulun, ja se mennee näin:

Auto - auto
hadet - hadet
poika - poika
tyttö - tyttö
Ball - ball
mamma - mamma
marja - marja

ja sitte hän listailee ylös net sanat mikkä hän saattaa.

Hän tykkää kauheesti kirjoista, ja ette met lujema hänele. "Mauvuff! Mauvuff!" hän sannoo, ottaa kirjan myötä ja kävelee soffan tykö. "Mauvuff" oon kirja Mylvarpista, joka halus tiettäät, kuka oli paskantunnu hänen päähän. Mie olen liimanu kväänin kielen käänöksen siihen, tyskän originaalikielen vierheen. Vielä hän oon tytyväinen tähän. Hän halluu lukkeet sitä sammaa kirjaa uuesti ja uuesti. Ja met lujema mielelä, tyskäksi ja kvääniksi.

Mutta olis niin hyvä, jos olis muitaki kirjoi.

Ojottelen ette uuet kirjat tulhaan postissa. Mie olen nyt ostanu nelje kirjaa meän kielelä, Mona Mörtlundin kaikki. Sitte olen ostanu ruottiksi Barbro Lindgrenin "Max"-kirjat. Niitä aijon käänttäät, ja sitte liimata käänökset niihin. Vielä se käipi laihiin. Ei solekko pari setninkkii jokhaisela sivula. Mutta hiljemin se kielelinen eistys saattaa topata, ko ei löyy passeliita kirjoi.

Miksi tehä helposti ko saattaa tehä vaikkeesti...